Edellisessä tapauksessa hintaan ei lisätä arvonlisäveroa eikä ostajalla ole arvonlisäveron vähennysoikeutta. Jälkimmäisessä tapauksessa hintaan sen sijaan lisätään arvonlisävero ja ostajalla on arvonlisäveron vähennysoikeus. Koska tavaran tai palvelun myynti ja yrityksen tai sen osan luovutus tuottavat arvonlisäverotuksen kannalta täysin erilaisen tuloksen, näiden liiketoimien määrittely on aiheuttanut melko paljon sekaannusta. Useissa tapauksissa veronmaksajat ovat yrittäneet kiertää arvonlisäveron esittämällä tavaran myynnin yrityksen luovutuksena. Toisaalta on esiintynyt myös päinvastaisia kiistoja, joissa verottaja arvioi yhtiön toiminnan uudelleen ja väittää, että tavaran myynti on todellisuudessa katsottava yrityksen luovutukseksi. Usein kyse on yksityiskohdista, joiden väärä tulkinta voi aiheuttaa merkittävän veroriskin. Viron korkein oikeus (Riigikohus) on ottanut asiaan toistuvasti kantaa. Koska KMS on yrityksen luovutuksen osalta melko lyhytsanainen, oikeuskäytäntö antaa veronmaksajalle arvokasta lisätietoa, jonka perusteella hän voi hallita riskejä liiketoimia tehdessään.
Jäljempänä luon suppean katsauksen erääseen korkeimman oikeuden ensimmäisistä tähän aiheeseen liittyvistä päätöksistä1, jotka koskevat sitä, milloin kyseessä on, ja onko ylipäätään kyseessä, yrityksen tai sen osan luovutus VÕS:n tarkoituksessa ja milloin taas on kyse normaalista tavaran myynnistä. Tähän ratkaisuun voi halutessaan tutustua tarkemmin korkeimman oikeuden kotisivulla. Jäljempänä esitän keskeiset näkökannat. On syytä kuitenkin muistaa, että korkein oikeus on tehnyt paljon muitakin asiaan liittyviä päätöksiä, jotka tarkentavat sen tähänastista kantaa. Yleisperiaate on kuitenkin ilmaistu juuri tässä ratkaisussa.
Korkeimman oikeuden hallintokollegio (Riigikohtu halduskolleegium) korostaa, että yrityksen tai sen osan luovutusta arvioitaessa tulee pohtia kunkin liiketoimen tosiseikkoja sekä yhtiön käyttäytymistä ennen liiketointa ja liiketoimen jälkeen. Korkeimman oikeuden hallintokollegion mielestä yrityksen luovutusta arvioitaessa huomioitavia kriteerejä ovat seuraavat:
- yrityksen tyyppi
- kiinteistön, tuotantovälineiden ja muiden aineellisten resurssien omistuksen muuttuminen
- aineettomien resurssien ja organisaation haltuunotto
- asiakas- ja toimittajasuhteiden jatkuvuus
- luovutusta edeltävän ja sitä seuraavan toiminnan samanlaisuus
- taloudellisen toiminnan jatkuvuus, ja jos toiminta on toistaiseksi keskeytynyt, tauon kesto
- joidenkin yritysten tapauksessa myös henkilökunnan pysyminen yrityksessä
- yrityksen saajan aiempi toiminta
- luovuttajan ja saajan kotipaikka
- johtoelimien jäsenien päällekkäisyys.
Korkeimman oikeuden hallintokollegion mielestä näillä kriteereillä on erityyppisten yritysten tapauksessa erilainen painoarvo. Kokoavasti voidaan todeta, että pelkkää tavaran myyntiä ei voida pitää yrityksen tai sen osan luovutuksena. Lisäksi on tarpeen pohtia sitä, siirtyvätkö myös yrityksen sopimukset, oikeudet ja velvollisuudet uudelle omistajalle tavaran mukana.
Liiketoimen väärän luokittelun tapauksessa riski on lähinnä ostajalla. Tulee nimittäin muistaa, että jos ostaja ostaa oman ymmärryksensä mukaan tavaraa ja verottaja katsoo kaupan yrityksen luovutukseksi, ostajalla ei ole oikeutta periä laskutettua arvonlisäveroa valtiolta takaisin. Sen lisäksi ostaja saa tavaran mukana mahdolliset siihen liittyvät velvollisuudet.
1 3-3-1-20-11.
