Työ voidaan toteuttaa erilaisilla sopimuksilla työn suorittajan ja sen tuloksen haluavan henkilön välillä. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että osapuolten välinen sopimus on räätälöitävä erityistarpeiden ja todellisen tilanteen mukaan. Kolme yleisintä sopimusta, jolla työtä tehdään, ovat työsopimus, urakkasopimus ja toimeksiantosopimus. Kullakin sopimuksella on kuitenkin omat erityispiirteensä ja oikeudelliset seurauksensa sen osapuolille. Sopimussuhteen luonteen tunnistamiseksi on tarpeen vertailla sopimuksille ominaisia piirteitä.
Työsopimuksen tärkein piirre on, että työntekijä on työnantajan johdon ja valvonnan alainen. Eli osapuolten välinen alisteisuussuhde on ominaista nimenomaan työsuhteelle. Kun kyseessä on urakka- ja toimeksiantosopimus, osapuolten välillä ei ole alisteisuussuhdetta, ja sekä urakoitsija että toimeksisaaja voivat toimintaansa järjestäessään vapaasti päättää, milloin, missä ja miten he suorittavat sovitun työn.
Työsuhteelle on ominaista, että työntekijän toiminta on työnantajan määräyksiä täytettäessä johdonmukaista ja ajallisesti jatkuvaa. Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa työntekijä ja työnantaja eivät ole sopineet tietystä tehtävästä tai sen suorittamisen määräajasta. Toimeksiantosopimuksessa määritellään tehtävä eli toimeksiannon tarkka sisältö ja sovitaan sen suorittamisen määräaika. Työ on jatkuva prosessi myös siinä tapauksessa, jos sopimuksessa ei mainita esimerkiksi töiden suorittamisen määräaikaa, töiden laajuutta tai hankkeen kokonaiskustannuksia. Kaikki tämä viittaa siihen, että sopimuksen tavoitteena ei ole sovitun tuloksen saavuttaminen, mikä on tyypillistä esimerkiksi urakkasopimukselle, vaan jatkuva työn tekeminen, mikä on tyypillistä ennen kaikkea työsuhteelle.
Toinen tärkeä arvioitava seikka on palkkion maksamisen järjestely. Työsopimukseen perustuvan oikeussuhteen kohdalla on lakisääteinen velvollisuus maksaa työntekijälle palkka vähintään kerran kuukaudessa. Näin ollen jos palkka maksetaan säännöllisesti kuukausittain tai viikoittain, tämä viittaa todennäköisemmin työsuhteeseen. Työsopimuksessa on myös tavallista sopia esimerkiksi tuntipalkasta, kappale- tai neliöhinnasta. Urakka- ja toimeksiantosopimukseen viittaa kuitenkin sellainen palkkiota koskeva sopimus, joka sisältää koko esineen valmistuksen tai suoritetun palvelun.
Muun muassa myös se, tehdäänkö työ henkilökohtaisesti, auttaa erottamaan työsopimuksen palvelun suorittamista koskevista sopimuksista. Työntekijän tulee suorittaa tehtävänsä henkilökohtaisesti, ellei toisin ole sovittu. Toimeksiantosopimuksen kohdalla toimeksisaajan odotetaan toteuttavan toimeksiannon henkilökohtaisesti, mutta toimeksisaaja voi myös käyttää kolmannen osapuolen apua toimeksiannon toteuttamisessa. Urakkasopimusta tehdessä oletetaan, että urakoitsijan ei tarvitse täyttää sopimuksesta johtuvia velvoitteita henkilökohtaisesti.
Työsopimussuhteessa työnantaja antaa työntekijälle tarvittavat materiaalit, vaatteet, laitteet, työvälineet ja muut tarpeelliset tavarat. Urakoitsija ja toimeksisaaja työskentelevät pääosin itse hankituilla työkaluilla ja on yleinen käytäntö, että osapuolten välillä sovittu palkkio sisältää sekä palkkion suoritetusta työstä, matkakulujen korvauksen ja materiaalikustannukset että tarvittaessa muiden työvälineiden hinnan.
Miksi oikean oikeussuhteen määrittely on tärkeää? Se on ennen kaikkea tärkeää, jotta sopimuspuolet olisivat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tämä auttaa välttämään kalliit ja hermoja raastavat kiistat. Myös Työtarkastusvirasto sekä Vero- ja tullivirasto tekevät paljon töitä piilotyösuhteiden tunnistamiseksi. Tilanne, jossa osapuolten tähänastinen sopimus arvioidaan uudelleen työsuhteeksi, jos sillä on työsuhteen tunnusmerkkejä, voi johtaa huomattaviin rahallisiin vaatimuksiin ja lisäkustannuksiin yritykselle.
Sopimuksen luonnetta ei voida arvioida pelkästään sen otsikon tai asiakirjassa ilmoitetun perusteella. Sen tulee perustua siihen, kuka organisoi ja johtaa työprosessia, kuka määrää työn tekemisen ajankohdan, paikan ja tavan, millainen on palkkion maksamisen järjestely, tarvitseeko työ tehdä henkilökohtaisesti, kuka varmistaa tarvittavien työvälineiden saatavuuden. Vasta näiden olosuhteiden kokonaisuutta arvioimalla voidaan selventää, mikä on osapuolten välinen todellinen oikeussuhde. Tilanteessa, jossa oikeussuhteella on sekä työsopimuksen että palvelujen suorittamista koskevan sopimuksen tunnusmerkkejä, on kuitenkin oletettava työsuhteen olemassaolo. Tällaisen olettamuksen kumoamiseksi on ennen kaikkea todistettava, että työt suorittanut henkilö ei ollut palvelun tilaajan johdon tai valvonnan alainen ja oli pitkälti itsenäinen valitessaan työn tekemisen tavan, ajankohdan ja paikan. Tilanteessa, jossa osapuolten välille syntyy erimielisyyttä vallitsevasta oikeussuhteesta, todistustaakka on olennaisesti väitetyllä työnantajalla eli tilaajalla tai toimeksiantajalla.
Eri sopimusten vivahteiden ja seurausten ymmärtäminen on tärkeää sekä työn suorittajalle että tuloksen haluavalle henkilölle. Leinonen OÜ:n lakineuvojat ovat valmiina auttamaan sinua, jos tarvitset selvyyttä tai haluat ohjeita Viron työlainsäädännön oikeaan navigointiin.
