Asuntoetu on luontoisetu, joka syntyy kun verovelvollinen saa työ- tai virkasuhteeseensa perusteella käyttöönsä asunnon. Asunnon on oltava joko työnantajan omistaja tai vuokraama. Asuntoedun luontoisetuarvo koostuu puolestaan kiinteästä perusarvosta ja asunnon koon perusteella laskettavasta arvosta. Summaan vaikuttaa myös asunnon sijainti: Verohallinto määrittelee vuosittain koko maan kattavaan alueellisen jaottelun perusteella kullekin alueelle oman perusarvon ja asunnon neliömäärään perustuvan arvon. Jaottelun perusteena on puolestaan Tilastokeskuksen laatimat vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokratilasto, millä pyritään pitämään asuntoedun suuruus suhteessa alueen vuokriin. Lue lisää vuoden 2016 luontoisetujen verotusarvoista.
Asuntoetu on palkkaan rinnastettava luontoisetu, joten on otettava huomioon sen vaikutus palkansaajan tuloihin. Toki palkansaaja voi vähentää verotuksessaan työnantajan perimän vuokran, mutta asuntoedun tuoma lisä jää edelleen voimaan ja kasvattaa ennakonpidätyksenalaista palkkaa. Asuntoetu kannattaa siis silloin, kun sen tuoma lisätulo ei nosta ennakonpidätyksenalaista palkkaa tasolle, joka nostaisi sen seuraavaan progressioluokkaan.
Asuntoetu on myös silloin työntekijälle kannattava, kun asuntoetuna hyödynnettävän asunnon verotusarvo on matalampi kuin alueen vuokrataso yleensä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun lähistöllä sijaitsevissa kunnissa, joita ei lasketa kehyskunniksi, vuokrataso saattaa olla melkein pääkaupunkiseudun tasoa. Koska verottaja on mahdollisesti luokitellut kyseisen kunnan luokkaan ”muu Suomi”, vuokrattavan asunnon verotusarvo saattaa olla jopa puolet pienempi kuin sen todellinen hinta. Tällöin säästöä tulee todellisen vuokran ja verotusarvon erotuksen verran.
Asuntoetu voi myös olla työnantajalle kannattava. Vaikka asuntoetu on veronalaista tuloa, sen verotusarvo määrittää verotettavan tulon määrän. Käytännössä siis asuntoedun todellisen vuokran ja verotusarvon erotuksen suuruinen säästö on myös työnantajalle säästöä, koska siltä osin hänen ei tarvitse suorittaa työeläkevakuutusmaksuja tai muita henkilösivukuluja.
Lue lisää Verohallinnon luontoisetuohjeesta
